Nexus 7 unboxed

Ostin elämäni ensimmäisen Android-laitteen. Ja tabletin. Eli kotiin tuli Nexus 7. Päätös ei ollut pikainen, sillä harkitsin laitteen ostoa parisen kuukautta. Viimein palaset loksahtivat kohdalleen ja pikainen visiitti kivijalkamyymälässä laitetta testaten vakuuttivat minut. Lähdin liikkeestä Nexus 7 kainalossa.

Laaduntuntua edullisesti

Ulkoisesti laite on hyvinkin miellyttävän näköinen. Fyysiset napit sijaitsevat sivussa, joten naamapuolelta ainoa indikaattori laitteen “oikeasta” asennosta on kamera. Käteen Nexus 7 tuntuu jämäkältä ja laadukkaalta. Mitään ylimääräisiä nitinöitä ei kuulu ja painoa on sen verran että laatuvaikutelma korostuu. Fyysisen kotinapin puuttuminen näin iOS-käyttäjän näkökulmasta hieman vieroksuttaa mutta pikkuhiljaa tuohon on tottunut.

Applen iPadiin verrattuna Nexus 7 ei fyysisesti häviä muussa, kuin nappien sijoittelun ergonomiassa. Laitteen ollessa pystyasennossa virta- ja äänenvoimakkuusnapit löytyvät oikealta ylhäältä laitteen sivusta. Sijainti on muuten hyvä mutta laitteen muodosta johtuen napit osoittavat hieman takaviistoon eivätkä sivulle, joten niihin on hankala osua. Lisäksi tunnon puolesta ne ovat samanlaisia, joten useampaan otteeseen on tullut sammuteltua (unitilaan) laitetta kun on ääntä ollut tarkoitus muuttaa.

Vaniljan makuinen käyttöjärjestelmä

Olen usealta taholta kaveripiiristä kuullut moitteita Android-käyttöjärjestelmistä. Pohjaltaan tuo on kuuleman mukaan hyvä mutta laitevalmistajat räätälöivät ulkoasua ja kokemusta miten haluavat. Kyseessä on tuttu ilmiö Windows-maailmasta. Siksipä aloitin matkan anteromaailmaan hieman varauksin. Mutta yllätys oli positiivinen. Käyttis vain toimii.

Nexuksen mukana tuli Android 4.2.1, joka päivittyi jo saman illan aikana uudempaan 4.2.2-versioon. Google puhuu Jelly Bean -koodinimestä. Kyseinen käyttöjärjestelmä on Android puhtaimmillaan, ilman mitään kolmansien räätälöintejä. Ja mikä parasta, Nexus 7 tukee useampaa käyttöprofiilia eli vaimon kanssa voidaan jakaa sama laite eri sovelluksin.

Koska laitteessa ei ole fyysistä kotinappia on se toteutettu digitaalisesti. Niinpä tuo nappirivi on jokaisen sovelluksen kanssa aina samassa paikassa, vaakassa ja pystyssä. Nimittäin alhaalla. Sormimuistin kannalta tuo paikka on hyvä mutta tyttären “sinnepäin”-kosketus osuu välillä johonkin nappiin ja sitten ollaan taas eri paikassa kuin sovelluksessa. Eli hieman olisi tuossa fiksattavaa.

Google Play ja runsauden pula

Google Play tarjoaa todella laajan valikoiman eri sovelluksia. Jopa häkellyttävän laajan valikoiman. Niinpä oikean tai parhaan sovelluksen valinta on haastavaa. Mutta haastavaa se on Applen App Storessakin. Google Play:n eduksi täytyy todeta, että haku pelaa oikein hyvin.

Sovellusekosysteemin vaihto puhuttaa teknologiapiireissä tuon tuostakin. Aina puhutaan investoinneista ekosysteemiin ja kynnyksestä hypätä uuteen. Tämän laitteen kohdalla en vielä moista havainnut. Suurin osa omassa käytössä tärkeistä sovelluksista löytyy muodossa tai toisessa. 1Password, Pinterest, Twitter, Skype, FlipBoard, DropBox, Evernote ja Wunderlist löytyvät kaikki Google Play:sta. Toki siellä oli Facebookkin mutta omasta valinnasta johtuen en sitä asentanut. Puhelimesta se löytyy.

Käytännön tasolla voitanee sanoa, että ekosysteemin vaihto ei ole ongelma jos parikymmentä käytetyintä sovellusta löytyy joko suoraan tai toisen valmistajan tekemänä. Omalla kohdalla ainoa sovellus, jota en löytänyt oli DropBox-tuella varustettu Markdown-editori. Ei sinänsä ongelma mutta harmittaa.

Yhteenveto ja pikainen nörtteily

Nexus 7 on tässä parin viikon aikana yllättänyt minut positiivisesti. Kyseessä on viimeistelty laite pienine omalaatuisine vivahteineen. Ei missään nimessä kopio vaan jossain määrin jopa lippulaiva. Kun oman ajatusmallin sain sovitettua android-maailmaan ei käytön suhteen ole ongelmia ollut. Voin suositella vaikka omille vanhemmille.

Ja se nörttiosio. Lyhyen yhteiselon aikana laite on rootattu ja kustomoituja rommejakin on käytetty. Jos edellä oleva lause ei sano yhtään mitään niin ei se mitään. Se lähinnä tarkoittaa sitä että erilaisia epävirallisia virittelyjä on käytetty. Raudan ja softan yhteislaadusta kertoo se, että omat testit eivät osoittaneet custom-ROMmien tuovan nopeutta tai mitään muutakaan lisää laitteeseen. Toki eri launcherit (“kotinäytöt”) olivat mahdollisia mutta ei tuossa vakiossakaan mitään vikaa ole.

Että näillä mennään, mitä on saatu. Ja ihan hyvältä näyttää.